Raimo Tengvall
Autot vai naiset?
Tikkurilan illassa pääsee perimmäisen pillurallikysymyksen äärelle
Kävin pitkästä aikaa perjantai-iltana Tikkurilassa. En siis aloittanut mitään maalausprojektia, vaan – kuten pääkaupunkiseudun bensapäät tietävät – nautin Vantaan kulttuuritarjonnan helmestä. ”Tiksimunkki”, 4,4 kilometriä sykkivää asfalttia Rusan ja Ala-Tiksin Shellien välillä, on Suomen kovin pilis. Mutta ei sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Siinä missä pilluralli on monilla paikkakunnilla oikeasti nimensä mukaista toimintaa, Tiksimunkissa pääosassa ovat autot. Isovanteiset baijerilaiset, oikealta ohjattavat japsiturbot ja uudet harmaat isileasingautot valtaavat Rusan Shellin rekkaparkin joka ilta. Kyllä, joka ilta. Myös arkisin sinisiä parkkivaloja ja angel eyeseja on täällä rivissä pitkälle puolenyön yli. Tämä on elämäntapa.
Otin kyytiini tiksiensikertalaisen. Tällä kaverillani ei ole ajokorttia, hän inhoaa äijäilyä ja syö jotain superfoodeja (joo, en minäkään tiedä, mitä ne ovat). Naisista hän kyllä tykkää. Eli huonoin mahdollinen yhdistelmä Tikkurilaan.
Silti tältäkin kaveriltani löytyi pilisluuranko kaapista, kuten suurimmalla osalla suomalaisista.
Parkissa Rusan Shellillä autossa istuessamme kaverini muisteli kotikaupunkinsa Porin yöelämää 90-luvun lopulta, jolloin hänen kaverinsa oli juuri saanut kortin. Ajamisen tarkoitus oli etsiskellä tyttöjä ja ujojen poikien ultimaattisena maalina saada heitä jopa kyytiin. Kun autona oli siihen aikaan varsin upea Audi A4, niin ajoittain typyjä saikin kadulta mukaan.
Tiksissä tämä on toisin. Jos nuori automies luulee voivansa etsiä täältä naisseuraa, niin epäonnistumisen todennäköisyys on isompi kuin kotitekoisella kuuraketilla.
Ensinnäkin Tiksimunkin reitti kulkee osan matkasta metsän läpi. Tällä Rusan Shellin ja Valkoisenlähteentien Teboilin välisellä pätkällä näkee varmemmin kauniin metsäkauriin kuin viehättävän naisen. Jos tämä tieto sai innostumaan, niin äläpä kerro enempää.
Ajoreitti menee nykyisellään muutenkin entistä hiljaisempia katuja pitkin, Tikkurilan pääkadun Kielotien sijaan hieman syrjäisempää Talvikkitietä pitkin. Täällä jalkakäytävän maisemat ovat joko tyhjää täynnä tai korkeintaan satunnaisia sauvakävelijöitä: pariskuntia samanlaisissa tuulipuvuissa, tottakai.
Toisena syynä Tiksimunkin naiskatoon on pääkaupunkiseudun baaritarjonta. Se kun kiinnostaa useimpia tuhat kertaa huoltoasemalla hengailua ja takapenkillä homehtumista enemmän. Jos nuori nainen todella haluaisi viettää kaikkien muiden vaihtoehtojen sijaan viikonloppuiltaansa joidenkin autojen keskellä Tiksissä, niin jotain on vialla.
Pääkaupunkiseutu on täynnä fiksuja ja filmaattisia, menestyviä, urheilevia, tyylitietoisia ja ties mitä miehiä. Järkevä sinkkunainen pysyykin siis mahdollisimman kaukana meistä Tiksissä autoilevista junteista.
Ja kolmanneksi, Tiksimunkin meininki ylipäänsä on muodostunut sellaiseksi, että täällä ollaan kiinnostuneempia autoista. Ainakin omaan silmääni näyttäisi sääntörikkomukselta, jos joku yrittäisi lähestyä itselleen ennestään tuntemattomia pirjoja Shellin parkkipaikalla.
Yli-innokkaasti naisia yrittävä mies on varmasti puutteessa. Siltähän se näyttää, eikö? Katu-uskottavinta on tietynlainen välinpitämättömyys, tyyliin "onhan noita nähty, viimeksi eilen omassa makuuhuoneessani". Vaikkei mitään olisi oikeasti tapahtunut kahteen vuoteen.
Mutta ei vastakkaista sukupuolta aina tarvita. Äijäjuttujen parissa hengailu ilman naisia on aika jees, ja itse asiassa nyt nouseva trendi. Musavideossa nainen pakkaa kamppeensa ja paukauttaa ulko-oven kiinni, mistä telkkarin ääressä röhnöttävät äijät vain kohauttavat olkapäitään. Pari-kolmekymppiset miehet haluavat elää kuin kymmenvuotiaat poikaporukat. Ei tyttöbakteereja.
Siinä missä nuoret sinkkunaiset kerääntyvät baarin tanssilattialla tiiviiseen piiriin käsilaukkujensa ympärille ja keimailevat Pussycat Dollsin I Don’t Need A Man -kappaleen tahtiin, miehet hengaavat autojen parissa, katsovat urheilua tai pelaavat Pleikkaa. Joillekuille äijille tietysti tämän takia niitä naisia ei hirveästi ilmaannu elämään, mutta autot ja Playstationit voivat olla myös tietoinen valinta.
Joskus vaan tekee mieli ottaa lungisti, puhua mieluummin led-päivävaloista ja lastutuksesta kuin kuunnella aniliininpunaisten verhojen ja maljakon harmoniasta. Jo ammoisista ajoista lähtien naiset ovat ihan mielellään olleet pitämässä huolta kotiluolasta. Miehet taas ovat olleet mielellään ulkona, käyttäneet työkaluja ja ratsuja. Siis liikkuneet kylillä, tuunanneet ja kruisailleet.
Autoilu on täysin luonnollista äijätoimintaa. Siksi meillä on Tiksimunkki, joka tulee aina säilymään naisten sijaan autojen hallitsemana pelikenttänä.
