Ei enää pieni punahilkka - Mercedes-Benz SLK Cabrio
Teksti Jari Pauna Kuvat Minna Marjalaakso, Jari Pauna, valmistaja
Ole hyvä ja huomioi nopeusrajoitus. Lakoninen miesääni hiljentää Radio Rockin toistuvasti, ja on sitä mieltä, että ajan liian lujaa. Sekä auto että tie ovat kanssani vakaasti toista mieltä. Ja kuka tollo on valinnut miesäänen näihin nalkutuksiin? En jaksa perehtyä mielestäni hieman sekavaan comand-järjestelmään, joten ainakin toistaiseksi jää arvoitukseksi voisiko tuohon saada enemmän hellapoliisimaista klangia tai peräti nitistää kokonaan.
Allani on keväällä markkinoille tullut uudistettu kolmannen sukupolven Mercedes-Benz SLK 200 roadster AMG Sport-paketilla maustettuna. Heti ensisilmäyksellä uusi SLK on vakuuttavamman näköinen auto kuin aikaisemmat mallit. Nehän olivat sellaisia urheilullisia avoautoja, joita suosivat lähinnä naiset ja jostain ihmeestä oman feminiinisen puolensa löytäneet miehet, jotka molemmat olivat matkalla manikyyriin. Se oli kuin peltinen suojakuori maailmaa vastaan niille, jotka olisivat halunneet olla liikkeellä keskivertoa isommalla asenteella, mutta eivät ihan uskaltaneet – vähän kuin tatuointi kiltin tytön olkapäässä.
Punainen väri toimii erittäin hyvin ja ristin auton heti Little Red Hot Numberiksi. Edellismalliin verrattuna pituutta on tullut 31 mm lisää ja leveyttä 33 mm. AMG-paketin tuunausta löytyy etu-, sivu- ja takahelmoista ja alustaa on madallettu 10 mm. Suurimmat lainamuskelit on kuitenkin napattu jo ikoniksi nousseelta AMG SLS –autolta, sillä pitkä konepelti tuo heti kyseisen auton muotokielen mieleen. Muotoilussa on vinkkejä jopa 1950-luvun SL-malliin, ja kokonaisuutena autossa on selkeästi enemmän visuaalista muskelia kuin aikaisemmin.
Tässä olisi ollut todella helppoa mennä harhaan, mutta ulkoasun uudistaminen on onnistunut varsin hyvin. Aikaisempi malli näyttää tämän vieressä äkkiä varsin ikääntyneeltä, kuin partygirl jonka parasta ennen –päivä hujahti ohi, kun juhlat olivat vielä käynnissä. Auto näyttää ketterältä, nopealta, itsevarmalta ja tuoreelta. Siinä on lihaksia, mutta ei niin paljoa, että reidet hankaavat toisiaan.
Polkaisen moottoritiellä kaasua ja SLK kiihtyy ihan kohtalaista vauhtia, matka-ajo sujuu tällä autolla varsin leppoisasti. Noudatan tietysti nopeusrajoituksia koko loppumatkan, ettei Adolfilla ala otsasuoni pullistumaan. Adolf ei ole virallinen nimi tuolle siunatulle järjestelmälle, joka kameran kautta tiiraa nopeusrajoitukset ja huomauttaa niistä.
Koeajossa olevassa autossa on kuusiportainen manuaalivaihteisto, joka voi olla puritaaneille se ainoa oikea, mutta minä kyllä olisin mieluummin ottanut 7G-Tronic Plus automaattivaihteiston. Erityisesti kaupunkiajossa poseeraukseen jää selkeästi vähemmän aikaa, kun vaihdekeppiä pitää sompailla parinkymmenen metrin välein… En muutenkaan ole ihan samalla aaltopituudella SLK:n vaihteiston kanssa, sillä kojetaulu vilkuttaa haluavansa suurempaa vaihdetta kuin mitä minä sille haluaisin monesti tarjota. Lähdöt ovat varsin rivakoita eikä start/stop-automatiikka jää ihmettelemään kaasua painettaessa.
Moni ehkä miettii, että eipä ole tällaiselle roadsterille paljoa käyttöä Suomessa, jossa kesä on lyhyt mutta sateinen. Testiviikolla sattui kuitenkin olemaan pääasiassa kolmisenkymmentä astetta lämmintä, ja Suomen suvi parhaimmillaan. Jos ilmastonmuutosta olisi olemassa, tässä vaiheessa voisi sanoa, että syöttäkää niille lehmille ja lampaille vaan lisää hernekeittoa, sillä elämä näyttää varsin valoisalta, kun kruisailee katto alhaalla pitkin suomalaista maaseutua näin lämpiminä päivinä. Luonto on kirjaimellisesti lähempänä ja heinän tuoksu pellonviertä ajellessa saa ajajan väistämättä ihan Hilja maitotyttö –fiiliksiin.
Noin kuudenkympin kohdalla voi nostaa sivuikkunat ylös ja laittaa Airscarfin päälle. Viimeksi mainittu kuulostaa joltain taiteilijanössöltä, mutta se on todellisuudessa pieni ilmanpuhallin niskan kohdalla. Okei, se kuulostaa nyt vielä enemmän epäilyttävältä trenssitakkimeiningiltä, mutta tosiaan toimii.
Kun kruisailut on ohi tai ajaa auton parkkiruutuun, kattomekanismi nousee ja laskee 20 sekunnissa. En koskaan lakannut ihmettelemästä sen toimintaa – siis sitä, että se tosiaan toimii niin sujuvasti. Satuin lukemaan kattosysteemin resetointiohjeet ja siitä näköjään jäi ikuinen pelonsiemen itämään… Homma toimii niin nopeasti, että katon voi laskea vaikka liikennevaloissa – tai ainakin Helsingin Mannerheimintiellä sen voisi laskea ja nostaa odotellessa pariinkin kertaan…
Täytyy kuitenkin muistaa, ettei SLK ole mikään urheiluauto vaan urheilullinen roadster. Auto on sen verran kevyt, ettei sillä jää koskaan jalkoihin, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan hieman enemmän potkua. Sitä tietysti löytyisi 350-mallista, joka parantaisi 0-100 kiihdytyksen 7 sekunnista 5,6 sekuntiin ja tehon 184 hevosvoimasta (135kW) 306 hevosvoimaan (225kW). Säätyvä ohjaustehostus tekee ajamisesta varsin leppoisaa ja ajodynamiikkapaketti antaa enemmän urheilullista vastinetta.
SLK on parhaimmillaan tietysti kesällä, ja kun katto alhaalla voi ajaa melkoisen rajatun ajan vuodesta, avoautoja ei Suomen teillä liiemmälti näy. AMG-varustelun myötä tulee kuulemma ”urheilullisempi” moottoriääni, ja toisinaan auto murisikin mukavasti. Olisin itse toivonut AMG-paketin olevan visuaalisuuden lisäksi vielä enemmän toiminnallinen (eli tuovan lisää potkua), mutta jostain syystä sain kohtuuttoman suuret kiksit auton punaisista turvavöistä… Ei tämä mikään katsemagneetti ole, mutta uudella SLK:lla ajaminen on hauskaa ja saa hyvälle tuulelle.
Mercedes-Benz SLK 200 BE
Hinta 71773,88 Moottori 1796 cc, 4 sylinteriä, 184hv, 6,8 l/100km
Kiihtyvyys 0-100 7,3 s. Huippunopeus 240 km/h
Vaihteisto kuusiportainen manuaali Paino 1435 kg
Päästöt 158g
